Heipä hei vaan taas. Luovaa taukoa kirjoituksessa ollut taas jonkin aikaa. Johtunee ehkä siitä, että mulla ei oo hetkeen ollu mitään mistä kirjoittaa ja koulukiireet on painaneet päälle. Nyt on kirjoitettavaa. Toivottavasti. Ei ehkä niin asiapitoista kuin viimeksi, mut on kuitenki.
Viikonloppu oli vähintäänkin hämmentävä. Jo siis senkin takia, että perjantaina kävin ryhmäläisteni kanssa Helsingissä mainostoimistovierailulla. Sikäli tää reissu oli aika ihmeellinen, että mä en tällä kertaa ahdistunut siellä. Plus että se mainostoimisto vaikutti tosi viihtyisältä ja se ilmapiiri siellä oli sellanen välitön ja lämmin ja mulle tuli sellanen olo, et sinne saattais jopa haluta harjotteluun. Ehkä. Mulla ei vaan oo minkäänlaista portfoliota, mitä mä kehtaisin lähettää niille. Ärgh, tuskan määrä on miltein käsinkosketeltava.
Perjantai-ilta oli täynnä jännitystä ja piinaavaa odotusta, ku kotiuduin Helsingistä. Tapasin Hannan tyttöystävän Nicolen ja mä oikeesti yllätyin positiivisesti siitä, kuinka samanhenkisiä me kaikki kolme ollaan. Mulla pelaa jännästi jo nyt luotto sitä naista kohtaan, vaikka oon sen vasta kerran nähny. Mut siis sen perusteella mitä oon sen askista lukenu, ni Hanna ei ois voinu parempaa löytää. Oon aidosti iloinen niiden kahden puolesta, koska Nicole saa Hannan hymyilemään enemmän ja aidommin ku koskaan. Mä ihan vilpittömästi toivon, et ne kaks pitää huolta toisistaan. Ne on kummatkin niin herkkiä ja helposti särkyviä. Don't get me wrong, ne on myös todella vahvoja omalla tavallaan. Ne on käyny läpi niin paljon kaikkea, et ne on jo senki takia vahvoja ihmisiä. Mun sydän täytty puhtaasta onnesta, ku mä näin miten hyvä niillä kahdella on olla toistensa kanssa ja mä toivon niille vaan pelkkää hyvää. Ah, olen iloinen ^^
Lauantai meni sit vähän niinku siinä, et nukuin johonki yhtee tai kahtee asti. Derppasin päivän, katoin Vampyyripäiväkirjoi dvd:lt ja kävin saunas. Sit sain läppärin muutamaks tunniks itselleni ja sain taas juteltua erään irlantilaisskotlantilaisen ystäväni Cahirin kanssa Skypessä. Ah sitä riemun määrää, ku mä näin sen kirjautuvan sisään. Mitään en taaskaan ymmärtäny sen puheesta, kun en oo pitkään aikaan sitä "mongerrusta" saanut kuunnella. Mut siis sain taas puhua sen kans ihan kaikesta maan ja taivaan välillä. Avauduinki mun viimeaikaisista tuntemuksista sille ja aiheutin sille reaktion, jota en todellakaan odottanut. Mä tavallaan hiljensin sen sellasella ei-toivotulla tavalla ja melkein kaduin saman tien edes avanneeni suutani. Mut joka tapauksessa puhuttiin niinkin pitkään kuin neljään asti aamuyöhön meidän aikaa, koska siellähän ollaan kaksi tuntia jäljessä, joten sille se ei ollut niin paha. Anyhow, mukavaa oli puhua senkin kanssa taas pitkästä aikaa.
Tuosta valvomisesta johtuen eilinen menikin sitten melko lailla siinä, että nukuin neljään asti iltapäivällä (hupsis) ja sit turhauduin illalla ku tajusin etten ollu saanu mitään rakentavaa aikaseks. Vitutti. Äiti kotiutui Helsingistä KLONK-leiriltä ja oli taas mukavaa, koska lauantai oli sinällään vähän awkward päivä, kun en osaa enää oikein kommunikoida faijani kanssa. Ilta menikin sitten vähän lisää Vampyyripäiväkirjoja katsellessa ja tajusin sitten jossain vaiheessa, että helvetti kellohan on jo kaks yöllä. Sit siinä juttelin Tonin kanssa vielä vähän aikaa facessa ja sit katoin kelloo ni se oli jo vartin yli kolme. Herätys tälle aamulle oli tosiaan kaksyt yli kuudeks, joten nyt tänään mennään erittäin pirteänä kolmen tunnin yöunilla. En edes yllättyis, jos alkais hajottaa oikein huolella. Merkkejä siitä on jo ollut havaittavissa, vähän pelottaa ja huolestuttaa mitä loppupäivä tuo tullessaan :D
Huhhuh, tulipa pitkä selostus. Ehkä tää nyt vähän valottaa sitä, miks en oo kirjottanu hetkeen ja miks musta tuntuu nyt tältä ku tuntuu.
Palaan asiaan sit taas joskus.
A
